Day 8

Tasan viikko sitten aloitin paaston. Olo siihen verrattuna on fyysisesti aivan hitosti parempi, mutta henkisesti hieman tylsämielinen. Tuntuu koko ajan siltä, kuin jotain puuttuisi. Ja eipäs näsäviisastella siellä, tiedän kyllä itsekin mikä puuttuu. Mutta tunnetasolla puhuttaessa fiilistä jatkuvasti varjostaa jokin. Kuin enteilevä ja alavireinen soundtrack olisi laitettu pyörimään mieleeni, mutta miksattu niin hiljaiselle, että se nousee tietoisuuteen vain ajoittain. Onneksi on vain pari päivää jäljellä. Tästä kun selviän, niin näin pitkiä paastoja en aio pitää uudestaan. Ellei ole ihan pakko. Tai painava syy. Tai joku todella vammainen veto käynnissä.

Hitto kun oliskin joku veto käynnissä niin sais rahaa tästä. Nythän mä en saa tästä yhtään mitään paitsi paremman terveyden, jos hyvin käy, mutta senkään mittaamiseen ei ole mitään luotettavaa tapaa. Vituttaa.

No nenä ainakin aukesi kolmantena päivänä, enkä ole lääkkeitä vetänyt, ja on pysynyt auki siitä asti. Uuttavuotta viettäessä Virolahdella tarjolla oli runollisen kauniita ruokia, jotka tuoksuivat siltä, että Keski-Maassa niistä olisi sävelletty runokirjan verran ylislauluja. Tuoksut saivat minut iloiseksi, koska A) näin hyvin en ole haistanut sitten lapsuuden ja haistaminen on parasta, koska tunteet yms, ja B) koska tiesin, että saan vielä joskus syödä eläessäni. Se on hieno asia.

Tästä lähin aion kiittää ylempiä tahoja ja alempia kasteja joka aterialla poimimastaan ruuasta! Nyt menen siivoamaan ruokakomeroni ja sulattamaan jääkaappini. Vaikea kuvitella parempaa hetkeä siihen!

-J