Konkluusio
Piti päivitttää varmaan jo aiemmin, mutta ajatukset eivät olleet hautuneet tarpeeksi. Nyt ne ovat kyllä lionneet sen verran turvoksiin, että on aika nostaa ne vihdoin kuivumaan. Tästä tuli kyllä vähän turhan pitkä, mutta niinhän minä pelkäsin, että käsistä lähtee...
Kirjoitin päivänä viisi syistä miksi aloitin paaston. Painavimpana oli uteliaisuus. Miltä paasto tuntuu omassa itseydessäni. Motivaation kannalta kuitenkin toinen syy - usko siihen, että paastosta jossain muodossa on (kokemuksen ja ehkä järjenkin vastaisesti) hyötyä - oli painavampi. Olen kyllä vakuuttunut, että voimme oppia tuntemaan miten ihminen toimii, mutta en usko, että tämä tapahtuu ihan pian. Ainakaan seuraavaan 10-10000 vuoteen. Siihen asti osallistun mielelläni tähän väittelyyn itsekin, mutupohjalta tietenkin mutiainen. Luonnollisesti koen olevani oikeassa, mutta niin minä varmaan kokisin, vaikka uskoisin elimistön koostuvan synkronisesti toimivista kastemadoista.
Ilman ravintoa eläminen ei varmastikaan ole pitkän päälle terveellistä. Tuskin ihan metsään menee, jos epäilen, että se on tappavaa. Mutta aivan yhtä epäilemättä ravinnotta eläminen lyhyinä jaksoina on asia, johon kaikkien eliöiden on täytynyt sopeutua. Ei ole myöskään mitään syytä olettaa, että nykymeno, jossa ruokaa saa ahtaa kiduksiin niin paljon kuin kaupassa ravaamiselta ehtii, olisi yhtään sen terveellisempi vaihtoehto. Tarkemmista terveysvaikutuksista en nyt kuitenkaan lähde jauhamaan, koska millä vitun auktoriteetilla, sitä paitsi tuloksista ei ole mitään yksimielisyyttä olemassa. Kuukauden päästä voisin kyllä katsoa vaikutuksia omaan terveyteeni vähän pidemmällä aikajänteellä, mutta arvelujen tasollehan nekin tulevat jäämään.
En tiedä paljonko painoa putosi, koska en käynyt vaa'alla. Enkä pelkästään siitä syystä, etten omista vaakaa, vaan koska sen tulos ei kerro yhtään mitään. Paitsi sen, että paino muuttui, kuten varmasti kävi. Kiinnostavampia voisivat olla tulehdusarvot, verenpaine tai insuliini-indeksi, mutta milläs helvetillä niitä nyt kotikokki mittaisi - sitä paitsi paaston vaikutuksista niihin on tehty ihan oikeaakin tutkimusta, joten jätän lääkärileikit mieluisampaa ajankohtaa odottamaan. Laihdutuskeinona tällainen paasto olisi joka tapauksessa aivan helvetin huono, koska kulutus pienenee parin ekan päivän jälkeen niin pieneksi, ettei paino merkittävästi putoa.
Kuvat sentään otin ennen ja jälkeen. Niistä näkyy lähinnä se, että kinkku oli hyvää ja maistui ja kymmenen päivää myöhemmin vatsa ja etenkin suoli olivat huomattavan tyhjinä eivätkä pääseet oikeuksiinsa. Etupäässä niistä näkee sen, että on kivaa olla ilman paitaa pelkissä boksereissa. Siinä asia, jota voin suositella estoitta kaikille, kesä tai talvi!
Kirjoitin päivänä viisi syistä miksi aloitin paaston. Painavimpana oli uteliaisuus. Miltä paasto tuntuu omassa itseydessäni. Motivaation kannalta kuitenkin toinen syy - usko siihen, että paastosta jossain muodossa on (kokemuksen ja ehkä järjenkin vastaisesti) hyötyä - oli painavampi. Olen kyllä vakuuttunut, että voimme oppia tuntemaan miten ihminen toimii, mutta en usko, että tämä tapahtuu ihan pian. Ainakaan seuraavaan 10-10000 vuoteen. Siihen asti osallistun mielelläni tähän väittelyyn itsekin, mutupohjalta tietenkin mutiainen. Luonnollisesti koen olevani oikeassa, mutta niin minä varmaan kokisin, vaikka uskoisin elimistön koostuvan synkronisesti toimivista kastemadoista.
Ilman ravintoa eläminen ei varmastikaan ole pitkän päälle terveellistä. Tuskin ihan metsään menee, jos epäilen, että se on tappavaa. Mutta aivan yhtä epäilemättä ravinnotta eläminen lyhyinä jaksoina on asia, johon kaikkien eliöiden on täytynyt sopeutua. Ei ole myöskään mitään syytä olettaa, että nykymeno, jossa ruokaa saa ahtaa kiduksiin niin paljon kuin kaupassa ravaamiselta ehtii, olisi yhtään sen terveellisempi vaihtoehto. Tarkemmista terveysvaikutuksista en nyt kuitenkaan lähde jauhamaan, koska millä vitun auktoriteetilla, sitä paitsi tuloksista ei ole mitään yksimielisyyttä olemassa. Kuukauden päästä voisin kyllä katsoa vaikutuksia omaan terveyteeni vähän pidemmällä aikajänteellä, mutta arvelujen tasollehan nekin tulevat jäämään.
En tiedä paljonko painoa putosi, koska en käynyt vaa'alla. Enkä pelkästään siitä syystä, etten omista vaakaa, vaan koska sen tulos ei kerro yhtään mitään. Paitsi sen, että paino muuttui, kuten varmasti kävi. Kiinnostavampia voisivat olla tulehdusarvot, verenpaine tai insuliini-indeksi, mutta milläs helvetillä niitä nyt kotikokki mittaisi - sitä paitsi paaston vaikutuksista niihin on tehty ihan oikeaakin tutkimusta, joten jätän lääkärileikit mieluisampaa ajankohtaa odottamaan. Laihdutuskeinona tällainen paasto olisi joka tapauksessa aivan helvetin huono, koska kulutus pienenee parin ekan päivän jälkeen niin pieneksi, ettei paino merkittävästi putoa.
Kuvat sentään otin ennen ja jälkeen. Niistä näkyy lähinnä se, että kinkku oli hyvää ja maistui ja kymmenen päivää myöhemmin vatsa ja etenkin suoli olivat huomattavan tyhjinä eivätkä pääseet oikeuksiinsa. Etupäässä niistä näkee sen, että on kivaa olla ilman paitaa pelkissä boksereissa. Siinä asia, jota voin suositella estoitta kaikille, kesä tai talvi!
Suurin helpotus oli, etten 10 päivässä muuttunut mummolan seinäkuvan riukukeppi-suomalaiseksi. Hymykin irtosi. Huojennuksesta johtuen aito.
Henki, henkireikäni
Halusin kirjoittaa jotain tästä henkisestä puolesta myös, koska se on mielestäni mielenkiintoisin aspekti. Mitä päätöksessä pysymiseen tulee, se ei ollut hankalaa. Tiesin tekeväni tämän joskus, en vain ollut päättänyt päivää. Kun sitten päätin tämän aloittaa, ei minun tarvinnut joka päivä tehdä valintaa, jatkanko vai en. Toki olen ehdottomuuteen taipuvainen henkilö muutenkin, sellaiseksi huomattavan epäfanaattinen, mutta yhtä kaikki. Ylipäätään olen huomannut, että saan asioita parhaiten aikaiseksi, kun en aseta itselleni vaihtoehtoja. (Hampaiden lankaamisenkin olen luvannut lopettaa, jos edes yhden kerran jätän sen hampaiden pesun yhteydessä tekemättä. :D Ikenet lakkasivat vuotamasta verta kolmantena lankauspäivänä, joten enpä viitsi jättää.)
Paastohan on pitkälti sellainen, kuin olet itsekin. En ole erityisen henkinen ihminen ja suhtaudun kriittisesti siihen, että positiiviset vaikutukset olisivat itse todettavissa, etenkään vielä paaston aikana. Mitään mystistä en siis kokenut. Nälän ylivalta kylläkin väistyi, mutta se tapahtui itselläni niin vaivihkaa, etten oikeasti huomannut sitä, vaikka pohdin asiaa joka päivä. Jossain vaiheessa se koko ajan vatsanpohjassa tuntuva tunne ei enää vaivannut. Tämä kävi noin puolivälissä paastoa ja korostui paaston loppupuolella. Ylipäätään olo oli energinen ja varsin normaali, mutta kaksi eroa itselläni huomasin. Uni maistui paljon paremmin kuin yleensä, mikä teki myös sängystä nousemisen hankalammaksi. Ja lisäksi tuntui koko ajan siltä, kuin olisi käynyt vähän hitailla. Kauttaaltaan oli hieman hömelö olo, jota korosti se, että puhumiseen piti keskittyä tavallista enemmän. Samoin nauru juuttui kurkkuun ja siitä tuli huvittavaa hölmöläisen hörötystä.
Ylipäätään tuntui, että asiat virtasivat ohi, vaikka minä pysyin paikallani. Mutta se ei oikeastaan vaivannut minua. Ulkoiset asiat eivät kerrassaan merkinneet yhtä paljon kuin yleensä. Ei huvittanut jäädä märehtimään ikäviä tunteita tai ahdistua siitä, mitä joku sanoi minulle joskus seitsemän vuotta sitten tupareissani. Toisaalta myöskään positiiviset kokemukset eivät tehneet yhtä suurta vaikutusta. Tuntuukohan tältä, kun on masennuslääkityksen alaisena? Kaikki on ihan ok, ei enempää. Paaston aikana korostui oivallus siitä, että oma ydin on kokemusten kiistaton keskus. Kaikki mitä maailmasta koen on valmiiksi valunut aistieni, arvostusteni, alitajuntani ja mahani läpi. Ei minulla ole koskaan harhaluuloja ollutkaan siitä, että voisimme maailmassa muuten ollakaan kuin kehojemme kautta, mutta tämän tunteminen. Itsessään. Omassa kehossaan. Se ei ole arkipäivää, siinä on kyllä jotain henkistä.
Tämä päättää tämän ihmiskokeen. Tätä oli hauska kirjoittaa, toivottavasti se on välittynyt paikoitellen sillekin puolelle ruutua.
Alla vielä pikapika lista päivien fiiliksistä. Kirjoitin nämä jo kymmenentenä päivänä, en vain julkaissut heti eli tuntemukset eivät ole pelkästään huonon muistini varassa.
- Day 1: Vitunmoinen nälkä. Vilunväristyksiä. Vankkumaton tahtotila.
- Day 2-3: Eikö se nälkä lakkaakaan? No ei sitten saatana. Mieliala hyvä. Pieni pielko siitä, että kuihtuu olemattomiin. Hajuaisti alkaa toimia.
- Day 4: Vähitellen helpottaa. Portaiden nousu kuitenkin huippaa. Hajuaisti toimii täysin ja pysyy sellaisena paaston loppuun asti.- Day 2-3: Eikö se nälkä lakkaakaan? No ei sitten saatana. Mieliala hyvä. Pieni pielko siitä, että kuihtuu olemattomiin. Hajuaisti alkaa toimia.
- Day 5: Nälkä ei vieläkään ole kadonnut kokonaan, mutta sen kanssa pystyy elämään. Päivän ja uudenvuoden pelastus coce zero, jonka maku on tyyliin parasta mitä olen eläissäni maistanut.
- Day 6: Uudenvuoden herkutteluista selvitään tänäänkin zeron avulla. Nälkä tulee kahdesti päivässä. Ensimmäinen pieru pariin päivään. Sieniretkellä pompin kuin aropupu eikä tunnu missään.
- Day 7: Liian myöhäinen nukkumaanmenoaika uuvuttaa. Ylipäätään olo nuutunut ja epäkiinnostunut. Jonkunlainen nälkä kahdesti päivässä. Uni maistuu.
- Day 8: Nälkää ei enää ajattele. Olo tuntuu samalta kuin ennen paastoakin, mutta energioitaan tulee vahingossakin säästeltyä. Olo nuutunut henkisesti.
- Day 9: Kämpässä niin kylmä, että sormet koko ajan jäässä. Paastoaminenkaan ei siihen auttane. En edes muistanut ajatella ruokaa tai nälkää. Sen sijaan paaston loppua juhlin salaisesti mielessäni. Olo silti alakuloinen.
- Day 10. No vittu! Todellakin! Uudestaan vaan sama! Vankkumaton tahtotila.
-J
