Day 5

Feeling good. Uni maistui ja olo on lähimpänä normaalia tähän mennessä. Matkustan kohti Virolahtea uudenvuoden viettoon ja kännykällä on vittumaista kirjoittaa, joten tässä pidempi pohdinta paaston syistä, jonka kirjoitin fixusti jo eilen.


Why paasto?

Esitän kysymyksen ennen kaikkea itselleni, koska minuakin kiinnostaa lukea vastaus. Päätöksenhän olin toki tehnyt tunnetasolla jo kauan sitten, järkeni toimii usein vain intuition perustelijana.

Mistäs sitä lähtisi liikkeelle...? Perusteista. Syvältä pohjalta. Uskon vakaasti, että ihmisen elämä samoin kuin kaikki maailmasta saatava tieto on pohjimmiltaan ristiriitaista ja sen kanssa täytyy vaan elää. Minusta se on kylläkin mahtavaa enkä tajua miksi se ketään häiritsee... No, olen myös vakaa taikauskon vastustaja, vaikken pidäkään kaikkia rituaaleja tai uskomuksia haitallisina. Mutta yhtä paljon kuin taikauskoa, vastustan sitä, että uusiin ajatuksiin ei suhtauduta niiden kutsumalla vakavuudella. Niin on helppo tehdä, koska uudet ajatukset eivät voi olla "totta", osa vakiintunutta maailman selitystä, jolla on (tiede)yhteisön tuki. Ne ovat pikemminkin vastaan vakiintunutta tietoa, ristiriidassa senhetkisten dogmien kanssa. Ristiriita ei kuitenkaan ole varma osoitus siitä, että uusi ajatus olisi väärä ja vanha oikea. Tieteenalasta riippuen ristiriidat voivat kieliä esimerkiksi perusoletusten eroista (luonnontieteissä), abstraktion tasosta tai tulkintaeroista (ihmistieteissä). 

Toisaalta uskon myös, että vähäinen määrä radioaktiivista säteilyä voi ehkäistä syöpää, joten mene ja tiedä... Tästäkin tiedonjyvästä saan kiittää Teemalta näytettyä laadukasta dokumenttia... Ja nyt puhutaan siis vähän taustasäteilyä korkeammasta määrästä. Tutkimustietoakin aiheesta tehdään jatkuvasti, vähäisellä rahoituksella vain, esimerkiksi.

Paastoan, koska ruuan puutteessa eläminen on ihmisnisäkkäälle luonnollista. Luonnollista siinä kapeassa merkityksessä, että sitä esiintyy luonnossa, joten miksi olisin huolissani elimistöni kyvystä kestää pitkäänkin jatkuvaa ravinnon puutetta? Lisäksi uskon vakaasti paastoamisen jossakin muodossa olevan ihmiselle hyväksi. Onko se juuri tämä 10 päivän paasto, joka kannattaa niin sitä en osaa sanoa. Ihan mahdollisesti ei. Mutta onhan tämä nyt helposti mielenkiintoisin! Näkee omat rajansa ja palaa peruskysymysten äärelle. Voi havainnoida sisäistä maailmaansa ja sitä, miten maha puhuttelee mieltä tai miten mieli saa taas muistaa olevansa osa mahaa, varpaita ja vasenta pakaraa, parempaa niistä. Sitä paitsi elämässä pitää olla projekteja. Aikuisen ihmisen elämä on ihan helvetin paljon tylsempää kuin on annettu ymmärtää. Jotain on keksittävä.

Jos sinua kiinnostaa tällainen "hippipaska", kuten serkkuni osuvasti asian muotoili, enkä voinut käydä väittämään vastaan, tutkimustakin aiheesta löytyy. Esimerkiksi täällä on listattu joitain havaintoja ja KERRANKIN on siteerattu aiheesta tehtyjä tutkimuksia eikä jotain vitun iltalehteä. Nämä tutkimukset eivät kylläkään koske tätä meikäläisen paastoa, vaan intermittent fasting -muotisanalla kutsuttua villitystä, joka mahdollisesti on vain pussy versio tästä meikäläisen dietistä. Tutkimusta siitä on tehty yllättävänkin paljon ja vaikuttaisi todella siltä, että jotain hyötyjä paastoamisesta on. Ihmiselle ja erityisesti rotille.

-J





Ps. -Kämppiksenäni asui myös kerran "rotta", ja nomen est omen hänkin näytti siltä, että eli lähinnä paastoamalla. Ja ei, en tarkoita Jaskaa, joka hänkin muistaakseni kokeili joskus paastoa ja haukuin häntä mielessäni hipiksi! Hippi!

Pps. Paaston kutsuminen uudeksi ideaksi on tietysti aikamoinen virhe. Mutta ehkä se modernin lääketieteen kehyksessä on kuitenkin tuore ajatus.

Day 4

Pahin nälkä on helpottamaan päin. Kokonaan kadonnut se ei ole, pikemminkin hiljentynyt taustakohinaksi, jonka kuulee vain täydessä hiljaisuudessa. Se myös tulee aaltoina. Samassa syklissä energiatasot vaihtelevat. Ulkoa tullessa yleensä puuduttaa samalla tavalla kuin olisi syönyt raskaan aterian. Keskimäärin olo on kuitenkin ihan reipas ja palautuu sellaiseksi melko nopeasti senkin jälkeen, kun nousee portaat vähän liian terhakkaasti tai pyöräilee liian kovaa ylämäessä. Tuntuu, että veri jäisi mielellään jalkoihin, vaikka sitä oikeastaan tarvittaisiin aivoissa. Samalta suunnilleen tuntuu patikoiminen vähähappisessa ilmassa. Voimat eivät vaikuta vähenevän, ilma vain tuntuu olevan raskaampaa ja tavarat painavampia kuin ennen.

Viime yönä sain vihdoin nukuttua. Menin kyllä levottomana sänkyyn, koska tiesin, että on jo pakko nukkua, varsinkin kun seuraavana päivänä on töitä. Koitin kaikenmaailman tuutulauluja itselleni sepitellä, mutta ensimmäiset tunnit menivät silti pyöriessä. Sitten jossain alkuyöstä luuta vaille nahka heräsin ja koin rauhan. Kello soi varttia ennen töissäoloa, kun kerran aamupalasta ei tarvinnut murehtia. Kahtena ensimmäisenä yönä tuli kyllä mietittyä kummallisia asioita. Aikaa kun oli. Niihin ei päivällä osaa eläytyä, kun on valoa ja tekemistä, mielikin kirkas lasi. Koin ensimmäisenä yönä todentuntuista pelkoa siitä, että kasvoni näyttävät mustavalkoesi-isän lommoposkilta, jos ylipäätään satun heräämään. Pelkäsin myös, että lihakseni eivät riitä aivojen ravinnoksi ja riudun tyystin. Lihasmassa 0%. Toisena yönä maatessani selällä maha tuntui lyijypeitteeltä, joka yrittää mennä sängystä läpi ja karata naapuriin vielä kun ei ole liian myöhäistä. Olen kuullut, että jotkut anorektikot nauttivat tunteesta, että kuihtuu ja vähitellen katoaa pois maailmasta. On kyllä aika vitun vaikea samaistua sellaiseen nautintoon.

Jääkaappiin oli jäänyt lautasellinen valmista ruokaa. Valmiiksi maksettua, valmistettua, täysin syömäkelpoista. Surullisin mielin jouduin sen päästämään biojätteeksi.

-J

Day 3

Kävin äsken ulkona kävelemässä, mutta kauppaan mennessä alkoi heittää päässä kuin olisi noussut sohvalta liian nopeasti. Pää äkkiä polvien tasolle, kuten muutenkin joudun usein tekemään koska olen tällainen girahvi, mutta vielä senkin jälkeen meinasin pyörtyä. Oli siinä hetki keräiltävä ja mentävä kiltisti kysymään, että "mistähän sitä pyykinpesupulveria oikein saa" ennen kuin kauppa koituisi minun ja paastoni kohtaloksi. Sitä en voi sallia, Lutakon KKK supermarket.

Nukuin huonosti, vielä huonommin kuin edellisenä yönä. Tässä vaiheessa voin jo sanoa, että oli hiton huono idea kääntää rytmi joulun aikana valvomalla ja kruunata se Mäntän paikallissessa joraamalla pilkkuun asti paastoa edeltävänä yönä. Toinen virhe oli mättää ruokaa koko joulu kuin se olisi loppumassa maailmasta. Laatikkoja, silliä, rosollia, tilliä (hyi, ei vaan), suklaata, saaristolaisleipää, juustoa, kaljaa, sahtia, viiniä, sipsejä, suklaata, fernet brancaa, kinkkusiivuja, välipalaleipiä, suklaata... Saattoi olla jotain vihreääkin seassa. Ai, että! Ne oli kyllä aikoja ne. Sillä tavalla minä valmistaudun paastoon. Ja vaikka kaiken sen uudestaan söisin, jos ajassa palata voisin, niin sanon vaan, että kumpa en söisi.

Oletin, että nälkä olisi vähän helpottanut eilisestä... Niet. HET! Nälän aiheuttama uupumus on ehdottomasti pahempi. Ja hengästyttää. Ja varmaan henkikin haisee. Tiedätkö kun on niin nälkä, että kipu vihlaisee jossain tuossa pallen ja vatsalaukun välimaastossa? Sellaiset ovat sentään helpottaneet. Eilen yhdellä vihlaisulla meni tunti taittaa matka, tänään vain joitakin minuutteja. Ei kuitenkaan tee mieli syödä, koska se ei ole vaihtoehto. Okei no yöllä kyllä himoitsin puuroa ja ruisleipää juustolla useita hyviä hetkiä ennen kuin häädin pois nuo mielen ilotytöt, vatsalaukun kurtisaanit. Näin sieluni silmin kuinka vellimäinen, tuorean mehukas kaurapuuro valui sensuellisti valaistun juustopäällysteisen ruisleipäpalasen päälle. Plörts! Heheh, taidan olla ainoa ihminen joka syö kaurapuuroa ja ruisleipää normaalistikin lohturuokana - ja aina baarin jälkeen, koska se vaan on niin hyvää.

Hajut tulvivat välillä todella vahvasti tietoisuuteen. Se on hieno tunne. Jostain syystä tyttöjen hajuvesi on hajuista parhaimpia. Ehkä kun ne ovat niin kukkaisia tuoksuja. Tai koska tytöt vaan on niin ihania. Eivätkä seksuaaliset halut eivät ole minnekään hävinneet. AInakaan vielä. Jotain samaa niissä tytöissä on kuin siinä jäntevässä, nappisilmäisessä, meheväpakaraisessa peurassa siellä Washingtonin metsissä. Täytyy koittaa katkaista tämä mielleyhteys.

Riittäköön tältä kertaa, vaikka en malttaisi millään lopettaa. Onhan tässä vielä pari päivää aikaa kirjoittaa.

Jos ei huomenna helpota niin minua on huijattu!

-J

Day 2

Olo on aivan normaali, mutta vittu kun on nälkä. Ilman sitä tämä menisi ihan omalla painollaan koko paasto. Toisin kuin eilen, syödä ei silti tee mieli. Pelkään korkeintaan, että syön vahingossa. Otin jo piparin käteen kotona käydessäni. Päädyin tutkimaan sen tekstuuria ja ihmetellen mistä se oli siihen ilmestynyt, laskin sen alas.

Nukuin aika levottomasti. Uniani vaivasi syyllisyys ja epäily. Onko tässä mitään järkeä? "Liian aikaista sanoa" siteerasin tarinan kungfutselaista munkkia, jolta kysyttiin olivatko Ranskan vallankumouksen seuraamukset hyviä vaiko huonoja. En tiedä milloin tuota tarinan mukaan kysyttiin, mutta toivottavasti minun ei tarvitse odottaa yhtä pitkään.

Tarvitsin aamulla motivaatiota, joten päädyin tonkimaan nettiä. Ei kannattanut, en suosittele kellekään, toisin kuin tätä paastoa, jota suosittelen kaikille. Paitsi anorektikoille ja bulimikoille, sillä niiden neuvostoliittolaisten tutkimusten mukaan kyseenomaisiin tauteihin se ei toimi. Perusteellista työtä, ei voi kuin arvostaa!

Hajuaistini ei oikein ole toiminut ja se harmittaa minua suuresti. Yli puolet ruuan mausta tulee kuitenkin hajusta. Nyt en saa sitäkään puolta sitten. (Sain kyllä porukoilta matkaan duactia, sen syömisen sallin.) Haistoin kahvin ja se tuoksui taivaalliselta, mutta maku oli kyllä aika paska. Mustana. Siinä menee rajani, vesi, vissyt ja kahvi, mutta valitettavasti ei maidolle. Muuhun en koske, koska ehdin jo niin päättää, vaikka tänään kyllä joku paastomies sanoi yle areenassa, että paastotessa voi juoda mehuja. Vittu niin varmaan. Mikä asenne tuo tuollainen on. Syödään saman tien lunta ja jäätikkuja.

Itse asiassa hyvä idea!

Nyt pitää taas mennä kävelemään, se auttaa.

-J

Aionpa pitää tässä kymmenen päivän vesipaaston, ja kuten kaikista hyvistä retkistä, niin tästäkin pitää kirjoittaa matkapäiväkirja. Kirjasta tulee kylläkin lyhyt, koska A) kuka nyt jaksaa lukea, B) kuka nyt jaksaa kirjoittaa ja C) jos en sitä tässä vannota, niin käsistähän tämä lähtee, nähty on.

Ai miksikö? Koska:
- ilmastonmuutos
- Stubb
- Nälkävuodet (Ei kiitos 1866-1868)
- ja pahoittelut heti perään mauttomasta vitsistä, jos nyt vaikka jonkun lähisukulainen kuoli niinä vuosina
- Nälkäpeli -trilogia, jossa ei oltu nälkää nähtykään
- Mielenkiinto
- Hullun kiilto (silmissä)



Day 1

Kannattiko juoda kaljaa ihan Simona edellisenä iltana? No varmasti kannatti! Serkkuja näkee tyyliin kerran vuodessa, mutta krapula kestää vain päivän. Mikä on kyllä emävale, koska  nykyaikana se kestää pahimmillaan kolme päivää. Ja tämä ruokalakko siihen päälle niin voi olla pitkät kolme päivää ne.

Kuitenkin oloni on hyvä ja tahtotilani vankkumaton. Näin yhden dokumentin kerran telkkarista, jossa sanottiin, että vesipaasto on Neuvostoliitossa tehtyjen aivan legittien tutkimusten mukaan todella jees ja thumbs up ja olin instant-vakuuttunut. Joo toi oli kyllä validi pointti, että toi kortisolin tuotanto, josta en vielä viisi minuuttia sitten tiennyt mitään, niin se niinkun kasvaa siinä. Hyvä juttu se vesipaasto, suosittelen! Ootko koittanu? En oo määkään koittanu kato kun on nää lihakset tässä kasvamassa, niin ei pysty. Kuulemma Neil Young on ihan samanlainen. Kasvattaa lihaksia ja juttelee mielessään? Ja sit myös sillä lailla, että näkee telkkarista yhden dokumentin ja on vakuuttunut, että kyllä se Amerikka onkin paska maa, vaikka muuta aina luulin. Jumalauta! Managerin täytyy koittaa pitää se poissa telkkarin äärestä seuraavaa levyä tehdessä, ettei korvaudu koko puolivalmis levy protestilauluilla.

Nyt on sitä paitsi ainoa rationaalinen hetki pitää tämä paasto, koska en ole jaksanut treenata koko syksynä (vuonna), joten ei ole lihaksia mitä menettää (valitettavasti mielessäni se on tärkein syy...), lomaa on vielä jäljellä pari päivää eli ei tarvitse mennä nälkärageamaan työpaikalle, ja koska saan sitten loppiaispäivänä syödä niin paljon kuin jaksan! Eli varmaan ainakin viisi lusikallista keittoa. Vaikka kurpitsakeittoa ja siihen kylkeen jotain inkiväärivaahtoa, ja ehkä vähän ranskanleipää voilla ja sellaisella söpöllä vihreälläjutulla, josta lähtee sykkyröitä joka suuntaan... Sitä oli eilen sukulaispäivällisellä tarjolla, hitto että näyttikin hyvältä. Ensi kerralla maistan!

Nyt alkaa tulla sellainen hervoton nälän vaihe, että aistit terästyvät. Liikkuvan lihan haistaa jo metrien päästä ja jokaisesta äänestä on valmis pomppaamaan jousen lailla pystyyn ja tarttumaan pyssyyn. Suosisin nyt keihästä. Siinä on oikea asenne. Selkä kyyryssä, silmät kiiluen, korvat höröllä, minä vihreässä metsässä väijyn Twilightin peuraa. Nopea peuramontaasi, jännitetty käsi ja veri turskahtaa viattoman kauriin mehukkaasta lihasta keihään lävistäessä sen salamannopeasti. Nyt täytyy mennä kävelemään ympyrää. Näkyy!

Tai pysytään koodeissa!

Tai... Jou!-lu meni jo ja uuttavuotta odotellessa moriens!

-J