Aionpa pitää tässä kymmenen päivän vesipaaston, ja kuten kaikista hyvistä retkistä, niin tästäkin pitää kirjoittaa matkapäiväkirja. Kirjasta tulee kylläkin lyhyt, koska A) kuka nyt jaksaa lukea, B) kuka nyt jaksaa kirjoittaa ja C) jos en sitä tässä vannota, niin käsistähän tämä lähtee, nähty on.

Ai miksikö? Koska:
- ilmastonmuutos
- Stubb
- Nälkävuodet (Ei kiitos 1866-1868)
- ja pahoittelut heti perään mauttomasta vitsistä, jos nyt vaikka jonkun lähisukulainen kuoli niinä vuosina
- Nälkäpeli -trilogia, jossa ei oltu nälkää nähtykään
- Mielenkiinto
- Hullun kiilto (silmissä)



Day 1

Kannattiko juoda kaljaa ihan Simona edellisenä iltana? No varmasti kannatti! Serkkuja näkee tyyliin kerran vuodessa, mutta krapula kestää vain päivän. Mikä on kyllä emävale, koska  nykyaikana se kestää pahimmillaan kolme päivää. Ja tämä ruokalakko siihen päälle niin voi olla pitkät kolme päivää ne.

Kuitenkin oloni on hyvä ja tahtotilani vankkumaton. Näin yhden dokumentin kerran telkkarista, jossa sanottiin, että vesipaasto on Neuvostoliitossa tehtyjen aivan legittien tutkimusten mukaan todella jees ja thumbs up ja olin instant-vakuuttunut. Joo toi oli kyllä validi pointti, että toi kortisolin tuotanto, josta en vielä viisi minuuttia sitten tiennyt mitään, niin se niinkun kasvaa siinä. Hyvä juttu se vesipaasto, suosittelen! Ootko koittanu? En oo määkään koittanu kato kun on nää lihakset tässä kasvamassa, niin ei pysty. Kuulemma Neil Young on ihan samanlainen. Kasvattaa lihaksia ja juttelee mielessään? Ja sit myös sillä lailla, että näkee telkkarista yhden dokumentin ja on vakuuttunut, että kyllä se Amerikka onkin paska maa, vaikka muuta aina luulin. Jumalauta! Managerin täytyy koittaa pitää se poissa telkkarin äärestä seuraavaa levyä tehdessä, ettei korvaudu koko puolivalmis levy protestilauluilla.

Nyt on sitä paitsi ainoa rationaalinen hetki pitää tämä paasto, koska en ole jaksanut treenata koko syksynä (vuonna), joten ei ole lihaksia mitä menettää (valitettavasti mielessäni se on tärkein syy...), lomaa on vielä jäljellä pari päivää eli ei tarvitse mennä nälkärageamaan työpaikalle, ja koska saan sitten loppiaispäivänä syödä niin paljon kuin jaksan! Eli varmaan ainakin viisi lusikallista keittoa. Vaikka kurpitsakeittoa ja siihen kylkeen jotain inkiväärivaahtoa, ja ehkä vähän ranskanleipää voilla ja sellaisella söpöllä vihreälläjutulla, josta lähtee sykkyröitä joka suuntaan... Sitä oli eilen sukulaispäivällisellä tarjolla, hitto että näyttikin hyvältä. Ensi kerralla maistan!

Nyt alkaa tulla sellainen hervoton nälän vaihe, että aistit terästyvät. Liikkuvan lihan haistaa jo metrien päästä ja jokaisesta äänestä on valmis pomppaamaan jousen lailla pystyyn ja tarttumaan pyssyyn. Suosisin nyt keihästä. Siinä on oikea asenne. Selkä kyyryssä, silmät kiiluen, korvat höröllä, minä vihreässä metsässä väijyn Twilightin peuraa. Nopea peuramontaasi, jännitetty käsi ja veri turskahtaa viattoman kauriin mehukkaasta lihasta keihään lävistäessä sen salamannopeasti. Nyt täytyy mennä kävelemään ympyrää. Näkyy!

Tai pysytään koodeissa!

Tai... Jou!-lu meni jo ja uuttavuotta odotellessa moriens!

-J